 |
| Jaya ihan pienenenä pesässä |
Kävelemään opettelu on hankalaa. Lajista riippumatta alku on hankalan näköistä ja maan vetovoima voimakas. Pupuvauvojen ensimmäiset liikkumisyritykset ovat hassun näköistä möngertämistä ja seuraavatkin vielä melkoisen epätoivoista toimintaa. Jalat ovat liian lyhyet, tai sitten liian pitkät. Vai onko pää liian painava. Vai kenties masu liian muhkea. Nysä häntä ei auta tasapainotteluun ja korvistakaan ei ole apua, vaikka niitä kuinka heiluttelisi. Ja vähän väliä nukuttaa niin mahdottomasti..
Ja sitten kun on opittu kävelemään, hyppimään ja loikkimaan, niin sitten mennään. Ja mennään kovaa. Kaikkialle, mihin vain pääsee. Joskus siinä käy huonosti tai vielä huonommin.
Catrinan ja Berendtin hienon poikueen vauva Jayendra löytyi 5.6. makaamasta heinäkasan luota häkissä. Vauveli oli kyljellään kuin kuollut ja ihan suttuinen hanuristaan. Alkuun ajattelin, että nyt on vainaa - tai ainakin pian on.
Jaya oli kuitenkin hengissä ja koitti nostaa päätä ja tavoitteli heiniä. Otin pienen sohvalle ja mietin hätälopettamista, kun ei pienen tassut pitäneet. Tuntoa tassuissa oli kylä ja jonkinlaista liikkumiskykyä myös, mutta mitään asentoa Jaya ei onnistunut oikein pitämään yllä. Liikkuminen tapahtui etuosan päällä maaten, takajaloilla työntäen liikkui sen vähän mitä nyt pystyi.. eli ei juuri ollenkaan.
Mielessäni kävin läpi kaikki E. Cuniculit, sisäkorvan tulehdukset, Pasteurellat ja muut tarttuvat ja valmistauduin henkisesti, että kohta loppuu kaikki kanit (kun Jettakin oli vast'ikään kuollut äkillisesti ja selittämättömästi yöllä). Kuitenkin.. iski jokin nössökohtaus ja en lopettanutkaan poikasta saman tien. Poikasessa oli jotain.. erilaista.
Pari tuntia tuijottelin pienen touhuja, juottelin ja syötin mössöllä ja tuoreruoalla. Ihmetytti. Jaya söi ja joi todella mielellään, papanoi normaalin näköistä tavaraa ja pissasi. Kaikki toki tuli pitkin alleen, kun ei liikkeellekään päässyt. Tämä Jayan ilmeisen nälkäisyyden ja innokkuuden ilmiasu ei oikein sopinut kuolevan kanin olemukseen. Jäin lykkäämään lopetusta vielä. Pikkuinen tuhisi sylissä ilmeisen tyytyväisenä huomioon ja herkkutarjoiluun.
Parina päivänä pieni Jaya yllätti olemalla aina aamulla hengissä. Koin syyllisyyttä, kun en laittanut viallista poikasta pois ja jätin mahdollisesti kipua kokemaan (kipulääkityksestä huolimatta). Mutta toisaalta, alkoi tulla mieleen vaihtoehtoinen ajatus. Jospa kyse ei olekaan infektiosta, vaan jonkinlaisesa traumasta? Infektion olisin odottanut tappavan tunneissa - niin se vain menee poikasilla ja usein isommilla. Jayan "tauti" eteni liian hitaasti. Itse asiassa, se ei edes edennyt. Pikkuisen tila oli melko vakaa: Jaya oli pirteä, vähän väliä nälkäinen ja janoinen pikkupiiperö. Ihan avuton vain tuon seisomisen ja liikkumisen kanssa.
Kaatuilun ja liikkumisvaikeuksien takia pienen paikkana oli sohvalle pedattu pyyherullapeti, jossa pystyi nojaamaan kylkeään niin ei kaatunut. Yöt pieni oli boksissa samoin tuettuna petiin. Vähän pystyi liikkumaan itsekin, mutta kuitenkin usein koetin pientä käännellä hieman eri asentoihin.
Masu alkuun vaivasi, mutta ummetus saatiin väistymään ihan vain tuoreruokaa syöttämällä ja nestehoidolla sekä masua hieromalla. Kerran tai 2 taisin antaa Prepulsidia pienen annoksen. Umpparipapanoiden syömisen mahdottomuuden takia annoin myös monivitamiinia + papaijanappuloita.
Käytiin 9.6. eläinlääkärissäkin, avuton kanivauva oli mukana, jotta pystyy 15min välein kääntämään. Olin vain hakemassa Odetelle ravintolisiä ja muuta. Edelleen ajattelin, että tuskin tuosta kanipienestä tulee eläjää ja lopetettava kuitenkin jos yhtään heikkenee tila nykyisestä. Poikasten hoidattaminen viimeiseen asti ei tunnu järkevältä. Kuitenkin kuolevat niin moni kaikista hoidoista huolimatta, joten yrittäminen tuntuu toivottomalle jo heti alusta.
Mutta .. tulipa sitten kuitenkin näytettyä samalla reissulla pientä pyyherullassa sylimatkailevaa kanivaavelia. Jostain syystä aika moni haluaa nähdä, kuka vauva se siellä pyyhkeen sisällä pupuilee ja mikä hänellä on.. Pientä Jayaa alettiin sitten tutkia: selässä tuntui poikkeavaa. Epäiltiin, että olisi jäänyt johonkin kiinni ja sitten potkinut itsensä vapaaksi vahingoittaen samalla selkäänsä. Jos muutamassa päivässä ei tapahtuisi selkeää paranemista tilassa, olisi syytä päästää pieni pois. Jayendra sai tuolla reisulla vielä lisää kipulääkettä. Lisäksi kokeiltiin tukihoidoksi jotain hieman epätavallisempaa: akupunktiohoitoa. Jaya on varmaan yksi ensimmäisiä kaninpoikasia, jota on akupunktioneuloilla Suomessa hoidettu.
En tiedä mikä hoidoista on varmasti auttanut Jayaa eniten, kun lopputulokseen eniten kiinnittyy huomio. Riittävä kipulääkitys ja tarpeista (ravinto, siisteys, lämpö, turvallisuus) huolehtiminen on aina tärkeää. Akupunktiohoidon jälkeen Jaya vaikutti kuitenkin paljon rennommalta ja tuntuu kuin olisi saanut siitä jotain uutta tehoa toipumiseen. Pienen tila alkoi vähitellen parantua ja höppänän elossaolo aamuisin ei enää ollut todellakaan yllätys. Tuettuna hyvään asentoon (+ moneen kymmeneen kertaan pvn aikana käännellen) Jaya söi hyvällä ruokahalulla ja joi juotettuna kiposta ja lusikasta. Kivuliaalta pieni ei ollut missään vaiheessa vaikuttanut. Tuntui viihtyvän lämmössä, ts. varaemon kylpytakin sisällä nukkuilemassa päiväunia.. 6vko ikäiset pienet nukkuvat vielä paljon.
Toipumisen aikana pariin kertaan liikkumisvaikeus palasi pariksi päiväksi mutta meni sitten taas ohi.. Tämä hieman hämmentää, että miksi. Epäilisin, että kyseessä on tuolloin jokin turvotuksen aiheuttama ongelma, koska on mennyt ohi "levolla" (ts. kun pieni ei ole päässyt riehumaan) ja lämmöllä.
Heinäkuun vaihteessa pieni oli hieman varovaisesti kulkeva, mutta kuitenkin normaalisti liikkuva. Jaya onnistui pitämään asennon hyvin, puhdistamaan turkin itse ja syömään umpparipapanat. Jayan kasvu on ollut hitaampaa kuin veljellä. Mutta kai se nyt johonkin vaikuttaakin, tuollainen vamma ja liikkumattomuus.
Heinäkuun alussa pikkuinen oli ensi kertaa hetkisen nurmikolla ja todisteeksi otettiin kuvia kännykällä. Se oli lähes mahdotonta: pieni nimittäin ei halunnut olla juurikaan paikallaan. Jaya maisteli vihreää ja rallitteli. Iloloikankin näin. Lihaksettomuus ei paljoa tuntunu häiritsevän kun korvat lepattaen pieni tassutteli menemään. Jayan koko olemus tuntui sanovan: "Hypin, koska voin!"
Jaya on sittemmin kasvanut jo isoksi pojaksi ja on myös huomannut olevansa poika. Hän osaa merkata oikein taitavasti ja saattaa innostuessaan jopa roiskaista pissimerkin. Jaya tykkää myös kaivaa. Paikallaan pysymisen päälle Jaya ei oikein ymmärrä - miksi pitäisi seistä jossain, kun voi juosta ja hyppiä. Toisten poikapupujen hajut sekä varaemon hanskat on myös jotain aika sietämätöntä, välillä. Suurimman osan aikaa Jaya on paijauksia ja huomiota pyytävä vauhtipallero, erittäin kiltti sellainen.
Vielä pari kk sitten Jaya oli 1,27kg painoinen pikkuluppanen. Röykän ilmoittautumisten aikaan punnitsin muita kaneja. Samalla vaa'assa kävi Jaya: 1,42kg. Hieman yllytettynä ilmoitin sitten Jayankin näyttelyyn.. Pientäkin pienempi mussuli Aina Rakas Jayendra oli kasvanut kääpiölupan kokoiseksi.
Ulkomuotoluokassa Marika Koivunen arvosteli Jayan (1,41kg; 8,07kk) pistein 5-19-18,5-9-8,5-9-18,5-5=92,5p.
Jayan turkki on laadultaan aika pehmoinen, jota talvikarvan pituus vielä korostaa. Ottaen huomioon, että Jaya vietti kesällä kuukauden makuulla halvaantuneena, on 18,5p rungosta aika mukavasti. Kuvio Jayalla on melkein yhtä hieno (18,5p) kuin emolla (19p). Jaya esiintyi murrosikäisen kääpiöluppapojan tavoin hyvin reippaasti tuhisevana ja merkitsi maton omakseen..
Edelleen jatkuu mietiskely, kuinka pikkuinen Jaya pärjää. Mitä kaikkea selkä kestää? Estehyppy on kiellettyjen listalla varmuuden vuoksi ja käsittelyssä yritetään aina kiinnittää huomiota tukemiseen. Voiko Jaya elää normaalia kanin elämää? Toistaiseksi Jaya on itse ollut sitä mieltä, että pystyy kaikkeen siihen, mihin muutkin puput. Ja sitten vielä vähän enemmän.
Uskomattoman sinnikäs pieni kanivauva on opetellut kävelemään nyt 4 kertaa.
Catrinan ja Berendtin hienon poikueen vauva Jayendra löytyi 5.6. makaamasta heinäkasan luota häkissä. Vauveli oli kyljellään kuin kuollut ja ihan suttuinen hanuristaan. Alkuun ajattelin, että nyt on vainaa - tai ainakin pian on.
Jaya oli kuitenkin hengissä ja koitti nostaa päätä ja tavoitteli heiniä. Otin pienen sohvalle ja mietin hätälopettamista, kun ei pienen tassut pitäneet. Tuntoa tassuissa oli kylä ja jonkinlaista liikkumiskykyä myös, mutta mitään asentoa Jaya ei onnistunut oikein pitämään yllä. Liikkuminen tapahtui etuosan päällä maaten, takajaloilla työntäen liikkui sen vähän mitä nyt pystyi.. eli ei juuri ollenkaan.
Mielessäni kävin läpi kaikki E. Cuniculit, sisäkorvan tulehdukset, Pasteurellat ja muut tarttuvat ja valmistauduin henkisesti, että kohta loppuu kaikki kanit (kun Jettakin oli vast'ikään kuollut äkillisesti ja selittämättömästi yöllä). Kuitenkin.. iski jokin nössökohtaus ja en lopettanutkaan poikasta saman tien. Poikasessa oli jotain.. erilaista.
Pari tuntia tuijottelin pienen touhuja, juottelin ja syötin mössöllä ja tuoreruoalla. Ihmetytti. Jaya söi ja joi todella mielellään, papanoi normaalin näköistä tavaraa ja pissasi. Kaikki toki tuli pitkin alleen, kun ei liikkeellekään päässyt. Tämä Jayan ilmeisen nälkäisyyden ja innokkuuden ilmiasu ei oikein sopinut kuolevan kanin olemukseen. Jäin lykkäämään lopetusta vielä. Pikkuinen tuhisi sylissä ilmeisen tyytyväisenä huomioon ja herkkutarjoiluun.
Parina päivänä pieni Jaya yllätti olemalla aina aamulla hengissä. Koin syyllisyyttä, kun en laittanut viallista poikasta pois ja jätin mahdollisesti kipua kokemaan (kipulääkityksestä huolimatta). Mutta toisaalta, alkoi tulla mieleen vaihtoehtoinen ajatus. Jospa kyse ei olekaan infektiosta, vaan jonkinlaisesa traumasta? Infektion olisin odottanut tappavan tunneissa - niin se vain menee poikasilla ja usein isommilla. Jayan "tauti" eteni liian hitaasti. Itse asiassa, se ei edes edennyt. Pikkuisen tila oli melko vakaa: Jaya oli pirteä, vähän väliä nälkäinen ja janoinen pikkupiiperö. Ihan avuton vain tuon seisomisen ja liikkumisen kanssa.
 |
| 8.6. Jaya pedissä sohvalla, vieressä masuvaivoista toipuva Odette |
Masu alkuun vaivasi, mutta ummetus saatiin väistymään ihan vain tuoreruokaa syöttämällä ja nestehoidolla sekä masua hieromalla. Kerran tai 2 taisin antaa Prepulsidia pienen annoksen. Umpparipapanoiden syömisen mahdottomuuden takia annoin myös monivitamiinia + papaijanappuloita.
Käytiin 9.6. eläinlääkärissäkin, avuton kanivauva oli mukana, jotta pystyy 15min välein kääntämään. Olin vain hakemassa Odetelle ravintolisiä ja muuta. Edelleen ajattelin, että tuskin tuosta kanipienestä tulee eläjää ja lopetettava kuitenkin jos yhtään heikkenee tila nykyisestä. Poikasten hoidattaminen viimeiseen asti ei tunnu järkevältä. Kuitenkin kuolevat niin moni kaikista hoidoista huolimatta, joten yrittäminen tuntuu toivottomalle jo heti alusta.
Mutta .. tulipa sitten kuitenkin näytettyä samalla reissulla pientä pyyherullassa sylimatkailevaa kanivaavelia. Jostain syystä aika moni haluaa nähdä, kuka vauva se siellä pyyhkeen sisällä pupuilee ja mikä hänellä on.. Pientä Jayaa alettiin sitten tutkia: selässä tuntui poikkeavaa. Epäiltiin, että olisi jäänyt johonkin kiinni ja sitten potkinut itsensä vapaaksi vahingoittaen samalla selkäänsä. Jos muutamassa päivässä ei tapahtuisi selkeää paranemista tilassa, olisi syytä päästää pieni pois. Jayendra sai tuolla reisulla vielä lisää kipulääkettä. Lisäksi kokeiltiin tukihoidoksi jotain hieman epätavallisempaa: akupunktiohoitoa. Jaya on varmaan yksi ensimmäisiä kaninpoikasia, jota on akupunktioneuloilla Suomessa hoidettu.
 |
| 19.6. Jaya sohvalla. Tassuttelu on epävakaan vompatin menoa, mutta yritys on kova. Ruoka maistuu ja pienet pyllähdykset ei aiheuta enää ongelmia - hän pääsee ylös! |
Toipumisen aikana pariin kertaan liikkumisvaikeus palasi pariksi päiväksi mutta meni sitten taas ohi.. Tämä hieman hämmentää, että miksi. Epäilisin, että kyseessä on tuolloin jokin turvotuksen aiheuttama ongelma, koska on mennyt ohi "levolla" (ts. kun pieni ei ole päässyt riehumaan) ja lämmöllä.
Heinäkuun vaihteessa pieni oli hieman varovaisesti kulkeva, mutta kuitenkin normaalisti liikkuva. Jaya onnistui pitämään asennon hyvin, puhdistamaan turkin itse ja syömään umpparipapanat. Jayan kasvu on ollut hitaampaa kuin veljellä. Mutta kai se nyt johonkin vaikuttaakin, tuollainen vamma ja liikkumattomuus.
 |
| Jaya vauhdissa 5.7. |
Jaya on sittemmin kasvanut jo isoksi pojaksi ja on myös huomannut olevansa poika. Hän osaa merkata oikein taitavasti ja saattaa innostuessaan jopa roiskaista pissimerkin. Jaya tykkää myös kaivaa. Paikallaan pysymisen päälle Jaya ei oikein ymmärrä - miksi pitäisi seistä jossain, kun voi juosta ja hyppiä. Toisten poikapupujen hajut sekä varaemon hanskat on myös jotain aika sietämätöntä, välillä. Suurimman osan aikaa Jaya on paijauksia ja huomiota pyytävä vauhtipallero, erittäin kiltti sellainen.
Vielä pari kk sitten Jaya oli 1,27kg painoinen pikkuluppanen. Röykän ilmoittautumisten aikaan punnitsin muita kaneja. Samalla vaa'assa kävi Jaya: 1,42kg. Hieman yllytettynä ilmoitin sitten Jayankin näyttelyyn.. Pientäkin pienempi mussuli Aina Rakas Jayendra oli kasvanut kääpiölupan kokoiseksi.
 |
| Jaya Röykässä 13.12 ulkomuotoarvostelussa |
Edelleen jatkuu mietiskely, kuinka pikkuinen Jaya pärjää. Mitä kaikkea selkä kestää? Estehyppy on kiellettyjen listalla varmuuden vuoksi ja käsittelyssä yritetään aina kiinnittää huomiota tukemiseen. Voiko Jaya elää normaalia kanin elämää? Toistaiseksi Jaya on itse ollut sitä mieltä, että pystyy kaikkeen siihen, mihin muutkin puput. Ja sitten vielä vähän enemmän.
Uskomattoman sinnikäs pieni kanivauva on opetellut kävelemään nyt 4 kertaa.
Ihana Jaya. <3
VastaaPoista