Kanilassa on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia. Ikäviä enimmäkseen, mutta myös monta toivoa herättävää. Erään teinihirviön tasolle taantuneen henkilön mukaan tähän kaikkeen on syyllinen ihan kanien omistaja itse: hänen pahoista teoistaan, mitä ne sitten ovatkaan, rangaistaan kaneja, että ne sairastuvat tai tulevat sairastumaan. Ilahduttavaa, kuinka kanipiireissä ihmisten käytös on toistuvasti tuota luokkaa?
Jonkin aikaa Juju oli hieman hitaammin syönyt, mutta muuten ihan tavalliseen tapaan touhuillut, tullut syliin ja siliteltäväksi. Eräänä aamuna tässä sitten Juju hengitti todella vaikeasti, käytti kaikkia apuhengityslihaksia ja suu auki yritti epätoivoisesti saada tarpeeksi happea. Ehkä keuhkokuume, ehkä sydämen vajaatoiminta, mitä lie, en käynyt avaamaan tai avauttamaan, vaan Juju pääsi omenapuun alle ihan omana kokonaisena itsenään. Mukaan laitettiin myös Mallu, jonka elämänlaatu ei enää mielestäni vastannut kanille vaadittavaa tasoa. Hän stressasi paljon ja montaa asiaa, eikä yritykseni yli puoden vuoden aikana saada asioihin muutosta olleet juuri yhtään auttaneet.
Samalla itkulla sitten päätin, että myös Babushkan aika on tullut. Babushkaa oli jo pidemmän aikaa vaivannut papilloomakasvain peräaukolla. Eläinlääkärin kanssa asiasta keskusteltiin ja todettiin, että koska kasvain on ollut hidaskasvuinen, uusiutumisriski leikkauksen jälkeenkin korkea ja anestesia riski Babushkan ikäiselle naaraalle, ei leikkaushoitoon ryhdyttäisi. Jos kasvain alkaisi vaivata, eutanasia olisi käytännössä ainoa järjellinen ratkaisu. No, nyt se oli sitten alkanut vaivata. Babushkan oli hankala pissiä siististi eli takamus, häntä ja takakintut tuppasivat sotkeentumaan. Sen seurauksena olisi ollut ennen pitkää kivuliaat iho-ongelmat, joten olisi parempi päästää rakastettu rouva pois ennen kuin siellä asti ollaan.
Catrinan ja Berendtin upea 7:n poikue on kutistunut yhteen poikaseen. Jokin bakteeri- tai virusinfektio ilmeisesti tappanut poikueessa, tämä siis eläinlääkärimme veikkaus koska avauksessa poikasista ei löytynyt mitään erityistä: mahat täynnä ruokaa, sisäelimet aivan normaalin näköisinä olivat vain äkkikuolleet. Aikuisilla kaneilla ei ole näkynyt oireita, eikä Jujun sairastuminen välttämättä liity asiaan mitenkään. Pikkupoikasista viimeisimmät menivät niin, että aamupäivällä 11 aikaan ollaan tavalliseen tapaan reippaina syömässä heinää, härnäilemässä emoa jos maitoa saisi ja klo16 häkissä onkin 3 kuollutta. Jäljellä oleva luonnonkeltainen poikanen on kovin laihan oloinen, mutta sinnittelee. Hän on kovin utelias pikkuinen ja tulee mielellään tutustumaan ihmisiin, antaen samalla hurmaavia pusuja.
Pyhtään näyttelyssä käytiin tapaamassa porukkaa. Jalostuslainaan lähti Looks Like -kanilaan kultapoika Nunu eli Lintutarhan Odin. Hänen seuranaan muutti samaan kanilaan Bea (A.R. Rosangela Beatrix) ja tämän tytär Kirsikka (i. Snow Grouse*). Mahdollisesti myös Vompulan hieno poika (i. A.R. Varius Chryst-Roi) on myös muuttamassa Sailan hoiviin.
Elsun ja Nassen (Toiveen Roy De Vore) poikasista viimeinen, upean japskikuvion ainakin naamassaan omaava pikkuneiti Lilith muutti samalla reissulla Lappeenrantaan puputtamaan.
Jo pidempään kypsynyt ajatus kanimäärän pienentymisestä on siis tapahtumassa. Jalostusnaaraita minulla ei juurikaan enää ole, enkä ole lisää hankkinut. Lemmikkejä ovat, ei paljon muuta. Luppapuolella Toiveen Odette on jo pidemmän aikaa ollut puhtaasti lemmikkipupu, mitä nyt toki on Elsun vauvoille ollut varamammana. Odette tuntuisi hieman surevan, kun hänen lainalapsensa ovat muuttaneet maailmalle. Wendela on jo iäkkäämpi rouva ja saa elellä Taatelin (Toiveen Remy) kanssa pupuliitossa. Wendelan vauva Isla voisi sopivan (sijoitus?)kodin löytyessä muuttaa, samoin ihana pikkuinen Helmi. Mikään pakko se tosin ei ole. Elsu on liian pieni sasselijalostukseen ja Vompatilla on tuo virheasentoon jäänyt olkapää kiusanaan - se tulee ennemmin tai myöhemmin vaivaamaan Vompulaa ja ei tarkoituksellisilla astutuksilla uskalla rasittaa tuota kroppaa. Catrina on viimeisimmän poikueensa imettämisen myötä nyt hieman kevyessä kunnossa ja tarvitsee reilun tauon ennen kuin mitään seuraavia poikueita edes mietitään.
Urokset sitten taas ovat osa jo varsin iäkkäitä: Miro on jo 6v ja ei paljoa ole siitä nuorempi Lumipampulakaan. Kyseiset herrat saavat elää kotona, molemmat ovat maailman kultaisimpia ja joka tapauksessa heidän lähtönsä tulee kuitenkin liian pian. Lonly on totta kai aina hieno poika, hänellä olisi vielä monille treffeille hinku. Jayan kanssa olisi luontevampaa, että hän olisi ihan vain lemmikkipoika - hieman nokisempikin hänestä on tullut kuin toivoin. Totoro on näillä näkymin muuttamassa Toiveen kanilaan. MiniMiro koettaa kotona kasvattaa lihasmassaa, tällä hetkellä on hieman puikulainen ja pieni nuorimies vielä. Voi olla, ettei koskaan kehity ihan sellaiseksi, mitä toivoisi jalostus- ja näyttelysasselipojalle. Nasse puolestaan on puhtaasti lemmikkipupunen, jonka kanssa hieman hypellään. Ei ole tosin viime aikoina estekisoissa paljoa huvittanut käydä, poikkeuksena Mirka Ariluoman Nurmijärvellä järjestämät kisat, joissa sentään pystyy hengittämään.
Talvitauolle ollaan siis menossa.
